Liitutaulusta peliin

Facebooktwittergoogle_plusredditlinkedin

Millainen on luokkahuone, jossa opettajan jälkeen paras pedagoginen väline on liitutaulu? Vaikea kuvitella nykyaikana. Vaikka taulu onkin säilyttänyt asemansa helppona esitys- ja jäsennysjärjestelmänä, niin luokkahuoneeseen on saapunut monia moderneja välineitä.

Kaikille noille välineille on yhteistä se, että oppimistilanne on vahvasti opettajavetoista. Jos opettaja osaa pistää itsensä mielenkiintoisella tavalla likoon, niin oppimishetki on antoisa. Jos taas opettajalla on vähän huonompi energiataso, niin jäljelle jää pelkkää turhaumaa. Opettajan persoonan vaikutus oppilaan  motivaatioon on selkeästi se merkittävin seikka.

Kautta ihmiskunnan historian yksi yleisimmistä vapaaehtoisen oppimismotivaation synnyttäjistä on ollut leikki. Lapsi oppii leikin avulla tärkeitä taitoja. Aikuinenkin leikittelee ajatuksilla ja merkityksillä muodostaen uutta näkemystä maailman ilmiöihin. Leikki on saanut myöhemmin tuoreen jälkeläisen, joka vakiinnuttaa asemaansa myös oppimisen kentällä. Digitaalinen peli viehättää pelaajaansa tuntikausia ja saa tämän huomaamatta opiskelemaan tarvittavia tietoja ja taitoja. Asioita opitaan sen vuoksi, koska ne kiinnostavat ja niitä tarvitaan, ei sen vuoksi, että opettaja kysyy niitä kokeessa.

Virtuoosimainen pelinhallinta olkoon oppilaiden käsissä, mutta ilman opettajaa pelaaminen jää pelkäksi puuhasteluksi.

Kuten kaikki muutkin oppimisen apuvälineet, myös pelit tukevat opettajan pedagogista osaamista. Pelit eroavat aiemmista välineistä siinä, että ne tekevät passiivisesta kuulijasta aktiivisen osallistujan. Pelit vievät luonnostaan fokuksen oppilaaseen, sillä hänen tehtävänsä on vastata pelin haasteeseen ja pyrkiä pelissä eteenpäin. Opettajan roolina on auttaa tiukan paikan tullen ja ohjata tarvittaessa. Oppimistilanne on oppilaalle aktiivinen harjoitus, jossa haaste, tavoite, palaute ja tulokset näkyvät konkreettisesti vaihe vaiheelta.

Opettajan rooli muuttuu autoritäärisestä tiedonjakajasta ohjaavaksi ja oppilasta tukevaksi valmentajaksi. Virtuoosimainen pelinhallinta olkoon oppilaiden käsissä, mutta ilman opettajaa pelaaminen jää pelkäksi puuhasteluksi. Jotta pelin hyödyllisyys saadaan esiin, on pelaamisen oltava tarkoituksellista. Pelaamisella täytyy olla selkeä merkitys. Tätä seikkaa oppilas ei itse pysty hahmottamaan, joten siihen tarvitaan ammattipedagogin apua.

Peli ei automatisoi oppimista. Peruskoulun oppimäärän puitteissa peli ei myöskään korvaa opettajaa. Sen sijaan peli synnyttää sisäisen oppimismotivaation. Peli haastaa pelaajansa ratkaisemaan käsillä olevan konfliktin. Se houkuttelee tutustumaan sääntöihin, malleihin, ilmiöihin ja lainalaisuuksiin, koska ilman niiden hallintaa pelin asettama konflikti ei ratkea. Peli myös antaa jatkuvaa palautetta. Se luo pieniä onnistumisen kokemuksia, jotka puolestaan houkuttelevat kokeilemaan seuraavaa haastetta. Ja kaikesta tästä jää mitattavissa oleva lopputulos, jonka perusteella kokonaissuoritusta voidaan tarkastella.

Peleissä epäonnistuminen on sallittua, jopa odotettua.

Liitutaulu on edelleen pätevä väline opettajan pedagogisen osaamisen tukena. Liitutaulun maailma ei kuitenkaan motivoi meitä kaikkia. Luokan perällä istuva Tony uinuu päiväunelmiensa maailmassa sen sijaan, että keskittyisi opettajan puheeseen. Liitutaulu ei konkretisoi opittavan asian merkityksellisyyttä. Se ei maalaile viehättäviä skenaarioita ilmiön piirteistä. Tunnelma ja tarina puuttuvat. Joku opettaja korvaa tämän puutteen omalla verbaaliakrobatiallaan. Hän esittää tiedonjyväset niin mielenkiintoisella tavalla, että Tonykin herää. Kaikilla opettajilla ei ole näyttelijän koulutusta. He saattaisivat hyötyä siitä, että valjastavat pelivälineen oman työnsä tueksi.

Pelimäinen ajattelu on mielen altistamista leikin mahdollisuuksille. Pelimäisen materiaalin avulla merkitysten löytäminen ja luominen tapahtuu konkreettisesti ja luonnostaan. Peleissä epäonnistuminen on sallittua, jopa odotettua. Vanhan viisauden mukaan virheistä oppii parhaiten. Vaikeakin pelimäinen haaste ylläpitää toivoa ja rohkaisee yrittämään uudestaan. Pelien avulla voimme tehdä maailmasta paremman paikan. Pelataanko yhdessä oppiminen uudelle tasolle?

 

Tony Manninen, pelitohtori

PS. Käy kertomassa oma mielipiteesi digitalisoituvan koulumaailman tarpeista klikkaamalla TÄSTÄ linkistä!